Disclaimer: Seuraava teksti on suorasukainen avautuminen. Se tulee sydämestä, ujostelematta ja piilottelematta mitään.

Minulla on ollut kohtalaisen pitkään kohtalaisen hyvä olla ja elämä kohdillaan. Minulla on kavereita, kiva koti, opiskelupaikka, työmahdollisuuksia ja henkilökohtaisia tavotteita. Olen siitä iloinen, koska näin ei tosiaankaan aina ole ollut ja olen kasvanut vuosien varrella aivan valtavasti. Olen ylpeä kasvustani ja siitä vahvuudesta, jonka olen löytänyt itsestäni.

Nyt kun menee hyvin, tajuan välillä, millaisen kuvan puolitutut saavat minusta. Kun joku kohtelee minua kylmästi tai arastelee kertoa haastavasta tilanteestaan, havahdun siihen, että hän ehkä ei näekään tämän kaiken läpi. Hyvin harvalla ihmisellä on a) kykyä ja b) kiinnostusta miettiä, analysoida ja kuunnella, jotta he näkisivät ”vahvojen” ihmisten lävitse. Itsekin toisinaan sorrun tähän.

Tänään jo parista henkilöstä mieleeni tuli, että he ehkä tavallaan pelkäävät tai arastelevat minua. He tuntevat minut kaverieni kautta ja sosiaalisesta mediasta. Some antaa ruusuisen kuvan elämästä. Kaverien seurassa taas kenen tahansa on helppo näyttää vahvalta. Aivan kuin joka päivä olisin täydellisesti ruodussa, treenaisin, tapaisin toisia suosittuja ihmisiä ja pyörittäisin bisnestä siinä sivussa. Aivan kuin elämäni olisi täysin hallussa, minulla olisi valtaa ja olisin kaiken arvostelun yläpuolella. Aivan kuin en olisi itsekin pelännyt muita ihmisiä.

Kaikki, jotka tuntevat minut syvällisesti, tietävät, että olen pieni kaaos. He tietävät, että elämäni pohjat ovat todella synkkiä, vaikka nyt kun menee hyvin, olen ihastuttavaa auringonpaistetta ja minusta pidetään. Minulla on heikkouksia ja vahvuuksia siinä missä muillakin. Tasapainottelen jatkuvasti niiden välissä. Olen vieläpä varsin herkkätunteinen. Yks kaks yllättäen koen hylkäämisen tunteen tai etten kelpaa, ja koen tarvetta käpertyä sykkyrään ja itkeä. Hyvänä hetkenä kestän ottaa kuraa niskaani, mutta en kestä sitäkään loputtomasti.

Osaan luoda hyvän ensivaikutelman ja osaan hurmata sosiaalisissa tilanteissa niinä päivinä, kun minulla on energiaa ja itseluottamusta. Nykyään niitä päiviä on enemmän kuin ennen. Tämä antaa herkästi ihmisille kuvitelman siitä, että olen vahva, suosittu ja menestyvä. Jos he eivät itse koe olevansa juuri nyt parhaimmillaan, he kokevat minut uhkaavaksi. Ja ymmärrän sen täysin!

Olen ollut koulukiusattu. En tosiaankaan ole ollut aina suosittu, enkä ole yhäkään sitä kuin ehkä hetkittäin. En ole erityisen hyvä pitämään yllä isoa kaveripiiriä ja tunnen monissa sosiaalisissa tilanteissa epävarmuutta. Jos en tunne sitä juuri silloin, kun tapaan sinut, se ei tarkoita yhtään mitään.

Lakatkaa piilottelemasta omia epävarmuuksia ja heikkouksia niin kovasti. Fakta on, että meistä kukaan ei ole täydellisen vahva. Kun itse koet epävarmuutta, muista kyseenalaistaa käsityksesi muiden vahvuudesta. Ihmiset ovat pääsääntöisesti melko hauraita ja toisaalta vastaavasti ymmärtävät muiden haasteita. Ainakin fiksut ymmärtävät.