Erilaisia unelmia ja normien kyseenalaistamista

Ajauduin ajatustenvaihtoon kirjailija Maija Kuahasen kanssa. Löytyi yllättäviä yhtäläisyyksiä. Hän on minua kokeneempi maailmankansalainen ja diginomadi vuodesta 2012 (ks. Vuosia maailmaa kolunnut Maija Kauhanen joutui koronan takia Espooseen – Suomen kuvalehti).

Samaistuin siihen, että “ympärillä ei ole ketään, joka eläisi niin kuin minä“, ihmissuhdeanarkismiin ja masennuksesta toipumiseen loikkaamalla ulos kuplasta. Olen ollut nyt poikkeuksellisen tyytyväinen Suomessa, ja mulla on täällä päämäärä, mutta hitto vie, juttu Nicaraguasta saa kaipaamaan sitä tunnetta, kun laskeutuu yksin uudelle mantereelle! Tai kolmannen maailman kulttuureja, eloisuutta, laulua ja tanssia, joita vaikkapa Afrikassa näki. Ja sitä vapautta, että tuntee, että maailma on tässä ja minä valitsen tapani elää. Täytyy varmaan järjestää itseni Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan lähivuosina.

Länsi-Afrikan beniniläiset tanssijat 2019.

Suomessa on vahvat normit, joita meidän oletetaan noudattavan ja kaipaavan. Normeja, joita valtaosa ei kyseenalaista, koska olemme kasvaneet niiden keskellä. Kaikilla ei ole mahdollisuutta ja toisilla ei ole halua tai uskallusta nähdä muuta. Unohtuu helposti, että olemme loppupeleissä vain homo sapienseja eksyksissä tämmöisellä ihmeellisellä klöntillä, jota Maaksi kutsutaan.

Mikä on koti?

”SUOMALAISIA matkailijoita kehotetaan palaamaan kotiin.

Ohje on selkeä, paitsi jos ei tiedä, onko matkailija, mikä lasketaan kodiksi ja miten palata – –”

– Suomen kuvalehden artikkelista

Sosiaalisesta mediasta seuraan ulkomaalaisten – ja parin suomalaisen – diginomadiystäväni elämää. Osa heistä on palannut kotimaahansa koronan vuoksi. Osa sinnittelee siellä sun täällä. Osalle koti on pikemminkin esimerkiksi Indonesia kuin jokin Euroopan maa, jossa he ovat pullahtaneet ulos kohdusta. Heistä monelle “koti” ja “matkailija” ovat häilyviä käsitteitä, jotka muistuttavat normien puristuksesta.

Tavallaan toivoisin, että useampi ihminen ymmärtäisi, että sen, missä maassa on sattunut syntymään, ei tarvitse määritellä ihan kaikkea eikä koti, unelmien prinssi tai prinsessa ja asuntolaina ole itsestäänselviä tavotteita kaikille. Olisi upeaa, jos ihmiskunta voisi kokea enemmän vaihtoehtoisia tapoja elää, eikä oma elämäntapaa ja oman kulttuurin normeja nieltäisi itsestäänselvyytenä.

hostellissa san sebastiánissa

Koti, työpaikka ja mi amigos hostellissa San Sebastiánissa, Espanjassa vuonna 2017.

Vuokrahuone San Sebastiánissa, Espanjassa. Ei luksuslukaali, mutta toimi kotina puolitoista kuukautta 2019.

Maailmankansalaisuus tulevaisuudessa

Valitettavasti lentomatkailu on iso ilmasto-ongelma, jonka vuoksi en voi täysin rinnoin vain toivoa kaikkien matkustavan enemmän. Toisaalta mielestäni ongelmallisempaa ovat tavat matkustaa, joissa viikoksi paetaan muuten turhan kuormittavaa arkea jonnekin toiselle puolelle maailmaa, vain koska aurinko ja hiekkaranta.

En usko, että ihmisen elimistö ja psyyke kykenevät sopeutumaan uuteen ympäristöön, kieleen, kulttuuriin ja muiden ihmisten erilaiseen ulkomuotoon alle kahdessa viikossa. Sitä ennen ihminen lienee tietynlaisessa elimistön stressitilassa, jossa on vaikea havaita, että muut, vaikkakin ulkoisesti erilaiset ihmiset, ovat loppupeleissä samanlaisia homo sapienseja kuin itse.

Matkatavarat skootterin istuimen alla

Tavarat pakattuna skootterin sisuksiin vuorokauden seikkailua varten Balilla 2019.

Kiinnostavaa nähdä, miten globalisaatio etenee tai on etenemättä. Liian monta muuttujaa, jotta viitsisin esittää arvauksia. Mutta ai että, haluan taas jonnekin toiselle puolelle maailmaa ja kokea vapauden tunteen!

Surffilauta

Surffaamista on ikävä. San Sebastián 2017.