Tämä teksti on osasuoritukseni kliininen psykologia II -aineopintokurssilla Jyväskylän yliopistossa. Tehtävänantona oli kirjoittaa kuusi tiivistelmää kurssin aiheista kurssikirjoihin ja luentoihin perustuen. Opettaja oli tyytyväinen teksteihini ja antoi arvosanaksi 5/5. Julkaisen osan tiivistelmistä tänne blogiini. Täältä voit lukea aiemman tekstini skitsofreniasta: Skitsofenia tiivistelmä tai jos syömishäiriöt kiinnostaa, lue bulimiasta.

Syömishäiriöt yleisesti

Syömishäiriöt ovat vakavia mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy poikkeavaa syömiskäyttäytymistä sekä psyykkisen, fyysisen tai sosiaalisen toimintakyvyn vakava häiriintyminen. Tyypillisesti sairastunut salaa oireensa. Syömishäiriöitä esiintyy erityisesti nuorilla ja nuorilla aikuisilla naisilla. Arviolta n. 7 % suomalaisista sairastaa syömishäiriön ennen 30. ikävuottaan.

Valtaosa syömishäiriöpotilaista hoidetaan avohoidossa. Hoitoon sisältyy ohjausta ja terapeuttista tukea sekä hoitomuotoja, jotka tähtäävät ravitsemustilan korjaamiseen, syömisen hallintaan, psyykkisten ja fyysisten oireiden lievittymiseen sekä toimintakyvyn lisäämiseen. Läheisten mukana olo hoidossa on tärkeää.

Anorexia nervosa eli laihuushäiriö

Oireet

Anoreksiaan liittyy tyypillisesti asteittain kapenevat ja niukat ruokailutavat, painotavoitteen aleneminen laihdutuksen myötä, liikuntamäärän kasvu ja muuttuminen pakonomaiseksi, sosiaalisen elämän ja tunnetilojen muuttuminen kapeammiksi. Mielialan vaihtelut lisääntyvät häiriön edetessä. Aliravitsemuksen myötä sairastunut enemmissä määrin kieltää oireensa. Hän saattaa selitellä niitä terveellisenä ruokavaliona ja peittää lauhuutensa vaatteillaan. Tytöillä kuukautisen jäävät lopulta pois. Pitkällä aikavälillä seuraukset ovat usein vakavia.

Sairastuneilla voi esiintyä osteoporoosia eli luukatoa tai muita aliravitsemuksen, mahdollisen oksentelun tai lääkkeiden käytön seurauksia. Perusaineenvaihdunta hidastuu. Sairastunut voi olla huomattavan laiha ja kuivunut, hänellä voi olla kuiva iho ja sinertävät raajat. Sydän lyö harvemmin ja verenpaine laskee. Sairastuneella voi olla lanugokarvoitusta eli nukkamaista karvoitusta iholla. Aliravitsemuksen edetessä voidaan havaita monia muitakin biologisia muutoksia mm. verenkuvassa, hormonitoiminnan muutoksissa ja sydänfilmissä. Anoreksia voi häiritä luumassan rakentumista lapsuus- ja nuoruusiällä sekä murrosiän fyysisiä muutoksia ja pituuskasvua.

Anoreksia tulee erottaa mm. Masennuksesta ja ARFID-häiriöstä. Erityisesti erottavia tekijöitä ovat usein kehonkuvan vääristyminen, laihtumishalukkuus ja pakonomainen suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan.

Yleisyys, kesto ja ennuste

Lievemmät muodot mukaan luettuna anoreksian sairastaa noin 5 % suomalaisista naisista ja 0,24 % miehistä. 5-10 % hoidossa olevista anorektikoista on miehiä. Laihuushäiriö alkaa tavallisesti 12-18-vuotiaana. Anoreksian keskimääräinen kesto on 6 vuotta, minä aikana sen kulku aaltoilee.

Sairastuneen kuolemanriski on yli kuusinkertainen muuhun saman ikäiseen väestöön verrattuna. Noin 70 % sairastuneista paranee nuoreen aikuisikään mennessä. Laihuushäiriöistä kärsineillä on elinaikanaan suurempi riski myös muihin mielenterveyden häiriöihin.

Altistavat tekijät

Anoreksialle voivat altistaa yksilölliset, perheeseen liittyvät ja kulttuurisidonnaiset tekijät. Anorektikot ovat usein persoonallisuudeltaan täydellisyyteen pyrkiviä, sisäänpäin kääntyneitä, jäykkiä tai heillä on pakko-oireisia piirteitä jo ennen sairastumista. Taustalla on usein uskomuksia ja ajatusvääristymiä, jotka altistavat sairaudelle ja ylläpitävät sitä. Trauma voi altistaa häiriölle.

Geenit selittävät syömishäiriöalttiudesta noin 50-80 %. Hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja munasarjojen väliseen säätelyhäiriöön liittyvä kuukautisten puuttuminen voi ilmaantua jo ennen laihtumista.

Laukaiseva tekijä voi olla tietyt elämäntilanteet tai ulkonäköön tai painoon kohdistuvat huomautukset. Laihuushäiriö alkaa yleensä ankaralla laihduttamisella, jolla henkilö pyrkii parantamaan hallinnankokemusta ja omanarvontuntoa.

Arviointi ja hoito

Laihuushäiriötä arvioidaan erilaisilla kyselyillä ja mittauksilla, joilla pyritään selvittämään henkilön ajattelua, syömiskäyttäytymistä, ravitsemustilaa ja kehollisia muutoksia.

Sairastunut usein vastustaa painon kohottamista, mikä vaikeuttaa hoidon aloittamista. Hoidossa voidaan hyödyntää mm. motivoivaa keskustelua ja psykoedukaatiota. Ravitsemustilan korjaaminen on edellytys paranemiselle ja psykoterapiasta hyötymiselle. Hoidon alkuvaiheessa tai jos oireet eivät lievene, sairastunut voidaan ottaa sairaalahoitoon. Lääkehoidosta on harvoin apua.

Laihuushäiriötä pidetään pitkäaikaissairautena ja sillä on riski uusiutua tai kroonistua. Tämän vuoksi seuranta on tärkeää.

Lähteet

HOOLEY, NOCK, BUTCHER (2021). Abnormal psychology. Pearson.

LÖNNQVIST, J., HEIKKINEN, M., HENRIKSON, M., MARTTUNEN, M. & PARTONEN, T. (toim.) (2021). Psykiatria. Helsinki: Duodecim.