Tiivistelmä: Bulimia nervosa eli ahmimishäiriö

Tämä teksti on osasuoritukseni kurssilla kliininen psykologia II Jyväskylän yliopistossa. Tehtävänä oli kirjoittaa kuusi tiivistelmää kurssin aiheista perustuen kurssimateriaaleihin. Arvosanaksi sain 5/5. Jos syömishäiriöt kiinnostavat, lue myös tekstini anoreksiasta.

Bulimia nervosa eli ahmimishäiriö

Bulimian oirekuvaan liittyy lihomisen pelko ja subjektiivisen kokemuksen mukaan hallitsemattomat ahmimiskohtaukset, jotka yleensä päättyvät tyhjentäytymiseen oksentamalla. Ahmimiskohtausta seuraa yleensä itsehalveksunta ja masentuneisuus. Toistuvia ahmimisjaksoja seuraavat toistuvat laihduttamisyritykset erilaisin keinoin. Erilaisten uloste ja nesteenpoistolääkkeiden väärinkäytöstä voi esiintyä.

Sairastunut on yleisimmin normaalipainoinen 18-vuotias nainen. Paino voi vaihdella suuresti. Oksentelu voi aiheuttaa eroosiota hampaissa, vaurioittaa sylkirauhasia ja ruokatorvea ja aiheuttaa vatsakipuja ja pahoinvointia. Sylkirauhaset ovat usein suurentuneet ja voi esiintyä elekrtolyyttihäiriöitä. Kuukautiset voivat jäädä pois tai olla epäsäännöllisiä. Sairauteen voi liittyä käytös- ja hillitsemishäiriöitä tai itsetuhoisuutta. Mieliala ja omanarvontunto voivat vaihdella nopeasti painon mukaan.

ICD-10-luokituksessa erotetaan ahmimishäiriö F50.2 ja epätyypillinen ahmimishäiriö F50.3. Jälkimmäiseen diagnosoidaan sairastunut, jonka kliininen kokonaiskuva ei täytä ahmimishäiriön kriteerejä, vaikka oireet muistuttavat sitä.

Altistavat tekijät

Ahmimishäiriön altistavat tekijät ovat pitkälti samat kuin anoreksiassa, mutta sairastuneet ovat usein ulospäinsuuntautuneempia, avoimesti vihaisempia ja impulsiivisempia. Perhe- ja kasvuympäristön ongelmat, jotka yleisesti altistavat mielenterveyden ongelmille, ovat usein taustalla myös ahmimishäiriöisillä. Osa ahmimishäiriöisistä on geneettisesti taipuvaisia ylipainoisuuteen. Ahmimishäiriöisillä on todettu serotoniini-toiminnan häiriöitä. Ahmiminen voisi olla yritys paikata tätä epätasapainoa. Laukaiseva tekijä on yleensä ankara laihdutusyritys, jonka aikana itsehillintä pettää.

Hoito

Hoitomuotoina lievissä häiriöissä riittävät laihdutuksen lopettaminen, tiedon antaminen ja ateriarytmin ohjeistaminen. Erilaisia oire- ja ruokapäiväkirjoja käytetään sekä mm. Kognitiivis-behavioraalista hoitomallia yksilö- tai ryhmämuotoisena. Jälkimmäisen teho on pieni itsetuhoisilla ja psykoottisilla sekä niillä, joilla on alkoholin tai lääkkeiden ongelmakäyttöä tai persoonallisuushäiriö. Myös masennus tulisi hoitaa ensin. Masennuslääkkeistä voi olla hyötyä, vaikkei yhtä paljon kuin terapiasta.