Tämä tiivistelmä on osa Kliininen psykologia II -kurssin kurssitehtävää. Tehtävänä oli kirjoittaa kuusi tiivistelmää kurssin aihealueesta perustuen kurssikirjallisuuteen. Jos tiivistelmät kiinnostavat, pysy hollilla tai tilaa RSS-syöte, koska julkaisen myöhemmin loputkin kyseisen kurssin teksteistä.

Oireet

Skitsofreniaan liittyvät yleensä toistuvat psykoosijaksot, joista ensimmäinen puhkeaa usein varhaisaikuisuudessa. Psykoosioireet voivat olla myös jatkuvia. Psykoosi tarkoittaa todellisuudentajun vakavaa häiriintymistä, johon voi liittyä harhaluuloja, aistiharhoja, puheen ja käytöksen hajanaisuutta tai katatonisia oireita.

Skitsofrenian oireita on jaoteltu mm. positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Aistiharhat ja harhaluulot ovat positiivisia oireita. Toisinaan disorganisaatio-oireet eli puheen ja käytöksen hajanaisuus sisällytetään positiivisiin oireisiin. Negatiiviset oireet kuten vähentynyt tunneilmaisu ja tahdottomuus sekä kognitiiviset oireet kuten työmuistin ja toiminnanohjauksen heikkeneminen voivat haitata elämää psykoosijaksojen välissäkin. Skitsofreniaan liitetty stigma voi haitata mm. työllistymistä ja saada potilaan kokemaan arvottomuutta ja toivottomuutta.

Skitsofrenian diagnostiikassa se tulee erottaa mm. lääkeaineiden vaikutuksista syntyvistä psykoottisista oireista sekä joistakin somaattisista sairauksista.

Esiintyvyys

Skitsofrenia on Suomessa yleisin psykoosisairaus. Sen esiintyvyys koko elinaikana on Suomessa noin 1-1,5 % (Pohjois-Suomessa 50 ikävuoteen mennessä jopa 1,9 %). Miehet sairastuvat naisia todennäköisemmin ja sairaus puhkeaa varhaisemmin. Lapsuusiässä puhkeava skitsofrenia on harvinaisempi ja ennuste huonompi. Myöhään alkava skitsofrenia on tyypillisempää naisille ja oireet painottuvat positiivisiin oireisiin.

Syntymekanismit

Skitsofrenia on monitekijäinen sairaus, eli sekä geneettisillä tekijöillä että ympäristöllä on merkitystä. Kyse on polygeenisestä periytyvyydestä, eli satojen geenien yhteisvaikutuksesta, mutta on löydetty myös harvinaisia kromosomaalisia muutoksia ja mutaatioita, joilla on selvä tautiriskiä kasvattava vaikutus.

Tietyt huumeet saattavat altistaa skitsofrenian puhkeamiselle. Näistä kannanbis on erityisen tutkittu. Sen on havaittu lisäävän sairastumisriskiä geneettisesti alttiilla väestöllä.

Hoito

Lääkehoito tehoaa usein hyvin psykoosioireisiin, mutta se tulee suunnitella yksilöllisesti punniten haittavaikutuksia ja hyötyjä. Hoidossa käytetään psykososiaalisia menetelmiä kuten psykoedukaatiota, kognitiivista terapiaa tai muita kuntoutusmuotoja. Yhteistyö läheisten kanssa on tärkeä osa hoitoa.

Skitsofreniasta toipuminen täysin on mahdollista, vaikkakin harvinaista. Valtaosa skitsofreniaa sairastavista on työkyvyttömyyseläkkeellä.

Lähteet

HOOLEY, NOCK, BUTCHER (2021). Abnormal psychology. Pearson.

LÖNNQVIST, J., HEIKKINEN, M., HENRIKSON, M., MARTTUNEN, M. & PARTONEN, T. (toim.) (2021). Psykiatria. Helsinki: Duodecim.